Oot poissa, niin kaukana, kunpa saisin sua taas halata. Olit tärkein, rakkain, sulle aina uskouduin ja suhun luotin. Kenen kanssa nyt kuljen? Keneen turvaudun, kun myrskyää? Hän katsoi miettiessään ikkunasta tähtitaivasta. Ei, en tahdo ketään muuta, vain sinut. Jaksan odottaa että tulisit takaisin, en usko vaikka he väittävät että olet poissa. He sanoivat että enkeli vei sinut. Voisiko se muka olla totta, en jaksa uskoa sitä. Se ei ole totta, ei voi olla.. Kyyneleet alkoivat valumaan sen tytön poskilla vuolaana virtana. Hän tuijotti käsiinsä, niissä olevia ruhjeita, katsoi peiliin ja huomasi kuinka rumalta näyttikään. Turvonneet silmät, meikit poskilla, punainen nenä, muutama mustapää... Tyttö huokaisi syvään. Hänen hartiansa nytkähtelivät hänen nyyhkyttäessään. Sitten hän lopetti kuin seinään, hänen ilmeensä muuttui kylmäksi ja katkeraksi hänen katsoessaan peiliin. Hän tuijotti mahaansa, sitten katso siirtyi jalkoihin.. Liian lihava,liian lihava,liian lihava, tytön päässä alkoi kuulua. Hän yritti peittää korvansa mutta kuuli silti sen äänen: Liian lihava! Tyttö kaatui polvilleen itkien. Hän ei ollut syönyt muutamaan päivään tuon äänen takia, aina kun hän yritti syödä tuo ääni palasi hänen päähänsä.